Osa I: Toimeen Tulo -verkkojulkaisu
Verkkojulkaisun juoni
Osa II: ALMA -malli
Tämän Toimeen Tulo -verkkojulkaisun tarkoituksena on kertoa Alma-mallista ja Alma-metodista.
Alma viittaa tässä yhteydessä toiminnan aloitusmaisemaan. Aloitusmaisema avautuu ihmisen todellisuussuhteen minuuskeskipisteestä. Ihminen on silloin väistämättä myös jollain alueella, jossain paikassa. Sosiaali- ja työvoimatoimistojen yhteisasiakkaat ja neuvontavirkailijat katselevat asiakkaan juuttumista elämäntilanteensa ongelmiin. Silloin kun he yrittävät yhdessä ratkaista näitä ongelmiä, he ovat yhteiskunnan luukkujen vastakkaisilla puolilla. He yrittävät tulla toimeen keskenään ja löytää keinoja, joilla asiakkaiden toimeentulo voitaisiin hankkia heidän oman toimintansa tulona ja asiakkaat tulisivat toimeen tuloillaan. Kestävää ratkaisua ei ole silloin löydetty, jos asiointi jatkuu vuodesta toiseen.
ALMA-hankkeeni on vuoden 2002 lopussa kulkenut nelivuotisen ja viisiprojektisen tiensä päähän.
Sen kaikissa vaiheissa toteutetuissa ryhmissä opetettiin minuuskeskipisteisen todellisuussuhteen ja käytännöllisen toiminnan filosofiaa itsetiedostuksen, toimintatietoisuuden ja filosofisen asenteen edistämiseksi.
Keskusteluissa edettiin ihmettelyn ja kyseenalaistamisen kautta oman kokonaisnäkemyksen rakentamiseen. Yksilön ryhmään liittymisen tukemiseksi keskusteltiin ja kirjoitettiin omasta ja yleisestä ihmisen elämänkulusta. Kirjoittamista hyödynnettiin myös ryhmässä toimimisen harjoittelussa: harjoitusprojektiksi valittiin aina jokin kirjallinen tuote pelkistä teksteistä kirjoihin ryhmäprosessin kestosta riippuen. Ryhmästä irrottautumista ja alueen yhteisöön liittymistä tuettiin tietotekniikan taitojen opettelun, vierailija- ja vierailukäyntien sekä yhteisöön suuntautuvan toimintasuunnitelman laatimisen avulla.
Aloitusmaisemassa kuljetaan Alma-mallissa ja Alma-metodissa eri tavoin työllistymistä tai eläköitymistä kohti:
Alma-mallin kehittäminen alkoi yhteistyössä sellaisten vapaaehtoisten ikääntyneiden itäpirkanmaalaisten henkilöiden kanssa, joiden työnhaku oli kestänyt kauan ja elämäntilanne oli taloudellisestikin tiukka. Kahden monimuoto-opiskeluryhmän, lukuisien yhdistelmätuella työllistymiseen konsultointiapua hakeneiden ja tutkimusryhmäni kanssa yhteistyössä kehitin Alma-mallin. Siinä käytännöllisen minuuskeskisen todellisuussuhteen ja käytännöllisen toiminnan filosofian keskusteleva opiskelu tapahtuu ryhmässä, jonka kokoontumisista osa oli eri puolilla aluetta ja pienryhminä myös osallistujien kotinurkilla.
Alma-mallia kehitettäessä ryhmään liittymisessä ja siitä edelleen yhteisöön liittymisessä avustivat yksilön ja yhteisön aktivointiohjaajat. Vaikka osa aktivointiohjauksesta tehtiin projektin työnä viranomaisten tiloissa, jäi toiminnan yhteys viranomaisiin asiakaskäyntien ja yhdistelmätyön sopimusten tekemiseen. Aktivointiohjaajat keskittyivät joko yksilön vahvistamisen tukemiseen tai yhteisöön liittymisen reittien rakentamiseen.
Alma-metodin kehittäminen alkoi siitä, että Alma-mallin kehittämistä aktiivisesti sivusta seuranneet virkailijat niin sosiaali- ja terveysministeriössä kuin itäpirkanmaalaisissa sosiaalitoimistoissa ja työvoimatoimistossa kiinnostuivat filosofisen aktivointimenetelmän kehittämisestä sosiaali- ja työvoimavirkailijoiden työvälineeksi työnhaku- ja talousneuvontaan sekä ohjaavan koulutuksen ohjelman perustaksi. Oman todellisuussuhteen ja toiminnan hallinnasta näissä kaikista on kyse ja siihen Alma-metodi antaa lähtökohdaksi aloitusmaiseman. Siihen johtaneet todellisuussuhteen tarkasteluni ovat lähteneet liikkeelle professori Reijo Wileniuksen toimijalta edellyttämän tiedon kehittelynä. Akateemikko Georg Henrik von Wrightin teon teorian sijoittaminen ihmisyksilön näkökulmaan niin, että sen avulla voi hallita tekojaan, vaatii tulevaisuudessa joitakin työvuosia.
Alma-metodia kehittäneissä kolmessa projektissa virkailijat tulivat mukaan neuvontaryhmiin ja ohjaavan koulutuksen yhteistyötiimiin yhdessä asiakkaittensa kanssa. Filosofinen aktivointi ei ollut tuttua kummallekaan osapuolelle ennastaan, vaan siitä vasta kehitettiin työvälinekäyttöön Alma-metodia. Metodin käytön opettaminen ei siten ollut varsinaisesti mahdollista, vaan virkailijat omaksuivat sen käyttöä osallistuvan havainnoinnin avulla ryhmäprosessiin osallistuessaan.
Alma-metodin pedagogiikkaa voitiin kehittää vain vähän, sillä pedagoginen projekti jäi rahoituksetta. Työntekijöille järjestettiin kuitenkin työnohjausta Alma-metodin käytöstä.Uuden metodin opetukseen ei riitä metodin käytön työnohjaus. Lähinnä on mahdollista se, mikä tässäkin verkkojulkaisussa, eli idean ja välineistön esittely. Oman todellisuussuhteen hallinnan välineeksi tarkoitettu todellisuussuhteen kartta onkin verkkojulkaisussa esittelemässä todellisuussuhteen koordinaatistoa, minäkeskistä todellisuussuhteen arvoanalyysia sekä yhteiskunnan, virkailijan ja työnantajan koottuja käsityksiä yhteisasiakkaan todellisuussuhteesta ja työkunnon testaukseen koottuja yhteisasiakkaan työkuntoa heikentäviä tekijöitä. Toiminnan suunnittelussa voi hyödyntää toiveista tavoitteiksi -lomaketta, jossa rinnastetaan kaksi toimintasuunnitelmaa: ensimmäinen lähtee kaikestä saavutetusta kaikin mahdollisin keinoin toteuttamaan kaikkia toiveita ja ideoita ja toinen etenee valikoiduista saavutuksista niihin nojautuvien ja niitä täydentävien konkreettisten keinojen kautta valikoituihin välitavoitteisiin ja päämäärään.
Yhteiskunnan ja yksilön toimivan suhteen edellytyksenä esittelen maailmankuvan tiedostamisen rakennetta ja prosessia omien tutkimusteni pohjalta. Tällainen maailmankuvan tiedostamisen yksilökehityksen vaiheittaisuus, kerrostuneisuus ja vaillinaisuus ja kiinteä yhteys kulttuurin ja yhteiskunnan tilanteisiin ja maailman tapahtumiseen voidaan ottaa huomioon yksilöitä aktivoitaessa. Silloin yksilön ja yhteiskunnan suhde toimii. Ohjaavan koulutuksen ohjelman tiivistin ihmisen minuuskeskisen todellisuussuhteen ja käytännöllisen toiminnan filosofian opetusta ja todellisuussuhteen koordinaatiston akseleiden teemoja ristiintaulukoimalla.
Filosofian ALMA-hanke (ESR)
Tampereen yliopisto
MTF/Filosofia/ALMA
33014 TAMPEREEN YLIOPISTO
2. editio 16.6.2004
Verkkojulkaisun on toimittanut 21.12.2002 ja päivittänyt 16.6.2004
Maija Tuomaala maija.tuomaala@uta.fiwebdesign
Kari Kaijanaho kari@kaijanaho.info